Tämä teksti on ehkä jatkoa tuolle edelliselle postaukselleni. Olen nimittäin päässyt kissakoteihin altistamaan itseäni! Olen päättänyt (yhdessä poikakaverin kanssa) kissan rodun, jolloin olisi mahdollista testata omia oireita juuri kyseisen rodun edustajan altistuksessa. Kuulemieni kokemuksien mukaan toiset kissat allergisoivat toisia enemmän. Mutta tämä on jokaisella hyvin henkilökohtainen kokemus. Toiset eivät kestä lyhytkarvaista tai karvatonta kissaa kun toisen oireet eivät tule millään lailla esiin. Sama tilanne hyvin pitkäkarvaisten kissojen kanssa. Ilmeisesti allergeenit ovat eri roduilla erilaisia, mutta tarkemmin en ole asiaa selvittänyt.
Rohkein mielin lähdin siis käymään kahdessa kissataloudessa. Ensimmäinen tutkimusmatka sijoittui perheen luo, joka asui omakotitalossa ja heillä oli kuusi kissaa. Mahtava altistusympäristö! Kissoja pyöri jaloissa ja olkapäillä ja sylissä. Silittelin ja pussailin sydämeni kyllyydestä näitä mussukoita! Ja tulihan niitä oireita: Välillä huomaamattani raavin leukaa, poskea tai kaulaani. Hieman kuumottava tunne levisi ihoon niihin kohtiin, joita olin kissaisilla käsilläni raapinut. Eli ihon pinnan mennessä rikki oireita tuli välittömästi. Helpotus tuli, kun pesin kädet: kuumotus hävisi alle puolessa tunnissa. Poislähtiessämme en pessyt heti käsiä, vaan vasta kotona joskus myöhemmin illalla: aina koskiessani rikkinäiseen ihoon tai silmiin sain oireita, jotka helpottivat välittömästi vesipesulla. Käsien ihoon ei tullut mitään oireita, vaikka kissat nuolivat ranteita ja sormia. Samoin kasvojen iho kesti suoran kosketuksen, jos iho oli ehjä.
Toinen kissakoti oli pieni kaksio, jossa opiskelijapariskunnalla oli kaksi kissaa. Siellä en saanut mitään oireita mistään. Eli summa summarum: ei oireita ilmasta, hengitysteihin ei mitään, eivätkä silmätkään punoittaneet tai ärtyneet pelkän hengitysilman jakamisesta kissan kanssa. Kutina oireita kuuden kissan taloudessa, jossa koko ajan joku oli käden ulottuvilla. Oireet kuitenkin hävisivät ilman allergialääkkeitä nopeasti ja helposti. Lisäksi oireet oli helppo tunnistaa ja reagoida niihin. Pystyin myös tietoisesti välttämään sitä, minkä tiesin oireita aiheuttavan.
Kaiken kaikkiaan jäi siis aika hyvä mieli. Pystyn kissan kanssa olemaan ilman suurempia ongelmia. Lisäksi oireisto voi kadota, jos siedätyn omalle kissalleni ajan kanssa. Tähän voi aikaa mennä helposti 6-12 kk. Mutta näillä näkymin kissa on tervetullut asuinkumppani meille heti alkusyksystä kun kesätyöt on saatu pakettiin ja palataan arkielämän viettoon.
Iida
ps. iho on mahtavassa kunnossa ja pikkuhiljaa alkavat siitepölyt/katupöly vaivata, joten Heinixin ostoon on lähdettävä!
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Kissakuume
Kissakuume iski pahinpaan mahdolliseen aikaan: pitäisi tehdä gradu valmiiksi. Aika vierähtää kissablogeissa, verkkokaupoissa ja keskustelupalstoilla, koska ikinä en ole eläimen kanssa samassa taloudessa asunut. Ja ilmeisesti syystä.
Atopian kanssa hyvin läheinen ystävä on allergia. Joku allergia, ei välttämättä kaikki mahdolliset. Toisilla on pölyallergia ja eläinallergia, toisilla siitepölyallergia ja lopuilla vähintään keliakia. Allergian ja yliherkkyyden raja on sumea ja esimerkiksi pelkkä ihopistokoe ei voi sellaisenaan osoittaa allergiaa, mutta kertoo ihon reagoinnin/herkkyyden tiettyyn allergeeniin.
Minulle tai perheenjäsenilleni ei ole koskaan tehty allergiatestauksia. Ainoastaan siskoni vauva-ajan keliakiaa tutkittiin jonkin verran. Atoopikkona minulle on neuvottu sitrushedelmien välttäminen. Siinäpä se. Omat huomiot liittyvät siitepölyyn ja eläimiin.
Muutamia vuosia sitten sanoin ihotautilääkärille, että kesäaikana kutittaa silmiä. Sain samantien reseptin Cetiritzin -valmisteeseen, jota käytän n. 5-6kk. Syksyllä käytön lopettaminen vaatii pitkää pinnaa, mutta tähän asti olen onnistunut ja elänyt oireettoman talven. Ketään ei oikeastaan kiinnosta, mistä allergia johtuu, ja mikä sen aiheuttaa, koska oireet ovat tosi lievät verrattuna niihin, joitka tietävät usein tarkkaan että pujo tai heinä se heilimöi. Silmät vähän kutisee, that's it.
Eläimet ovat kinkkisempi juttu. Molemmat vanhempani ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa eläinten ympäröiminä. Kuitenkin äitini siskolla puhkesi eläinallergia (kanin vieressä nukkumisesta :D ?) ja enolleni astma. Tätini pystyy kuitenkin asumaan ja elämään kahden koiransa kanssa, jos välttää ihokosketusta eläimiin. Varsinkin koiran nuollessa ihoa iho ärtyy ja kutisee. Hänen lapsensa sietävät koiria erinomaisesti. Eno ei siedä eläimiä samassa tilassa ollenkaan ilman allergialääkkeitä.
Lapsena etenkin minä olin herkkä eläimille. Kissoista sain isoja paukamia ihoon ja silmät kutisivat kun niitä hankasi kissaa silittäneellä kädellä. Ei ikinä esim. hengitysoireita. Nämä oireet olivat sisaruksillani lievempiä. Meillä ei siis ole ollut minkäänlaisia eläimiä lapsuudenkodissani. Tämä johtui varmasti eniten siitä, että "allergioista" sai hyvän perusteen sille, ettei niitä tarvinnut hankkia. Sivujuonteena on pakko sanoa, ettei äitini pidä eläimistä yhtään. Luulen sen olevan suurin syy eläimettömyydelle :D
Sitten siihen aiheeseen eli kissakuumeeseen. Aion altistaa itseäni kissoille mahdollisuuksien mukaan ja seurata elimistöni käyttäytymistä. Pystyn hyvin kissatalouksissa oleilemaan ja yöpymään ilman mitään lääkitystä. Pystyn kissojen kanssa seurustelemaan ja heitä silittelemään ilman oireita. Takaraivoon on vaan jäänyt se fiilis, joka ohjaa pysymään kaukana kissoista. Mutta aion tehdä siitä lopun! Sormet ja varpaat ristissä toivon, että näin pienellä oireilulla voisi siedättyminen olla mahdollista, jolloin voisin myös tasoittaa esim. joskus hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti hankittujen lasten tietä allergittomampaan ja terveempään elämään.
Ps. tästä tekstistä ei kannata huolestua, kissan muutto meille on ajankohtaista aikaisintaan tämän vuoden syksyllä, joten kuume ehtii vielä laskea ja ehkä järjen kanssa kamppailu jatkua. Ainut asia, jota lupaan aktiivisesti tehdä on pussailla ja helliä kissoja <3
Atopian kanssa hyvin läheinen ystävä on allergia. Joku allergia, ei välttämättä kaikki mahdolliset. Toisilla on pölyallergia ja eläinallergia, toisilla siitepölyallergia ja lopuilla vähintään keliakia. Allergian ja yliherkkyyden raja on sumea ja esimerkiksi pelkkä ihopistokoe ei voi sellaisenaan osoittaa allergiaa, mutta kertoo ihon reagoinnin/herkkyyden tiettyyn allergeeniin.
Minulle tai perheenjäsenilleni ei ole koskaan tehty allergiatestauksia. Ainoastaan siskoni vauva-ajan keliakiaa tutkittiin jonkin verran. Atoopikkona minulle on neuvottu sitrushedelmien välttäminen. Siinäpä se. Omat huomiot liittyvät siitepölyyn ja eläimiin.
Muutamia vuosia sitten sanoin ihotautilääkärille, että kesäaikana kutittaa silmiä. Sain samantien reseptin Cetiritzin -valmisteeseen, jota käytän n. 5-6kk. Syksyllä käytön lopettaminen vaatii pitkää pinnaa, mutta tähän asti olen onnistunut ja elänyt oireettoman talven. Ketään ei oikeastaan kiinnosta, mistä allergia johtuu, ja mikä sen aiheuttaa, koska oireet ovat tosi lievät verrattuna niihin, joitka tietävät usein tarkkaan että pujo tai heinä se heilimöi. Silmät vähän kutisee, that's it.
Eläimet ovat kinkkisempi juttu. Molemmat vanhempani ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa eläinten ympäröiminä. Kuitenkin äitini siskolla puhkesi eläinallergia (kanin vieressä nukkumisesta :D ?) ja enolleni astma. Tätini pystyy kuitenkin asumaan ja elämään kahden koiransa kanssa, jos välttää ihokosketusta eläimiin. Varsinkin koiran nuollessa ihoa iho ärtyy ja kutisee. Hänen lapsensa sietävät koiria erinomaisesti. Eno ei siedä eläimiä samassa tilassa ollenkaan ilman allergialääkkeitä.
Lapsena etenkin minä olin herkkä eläimille. Kissoista sain isoja paukamia ihoon ja silmät kutisivat kun niitä hankasi kissaa silittäneellä kädellä. Ei ikinä esim. hengitysoireita. Nämä oireet olivat sisaruksillani lievempiä. Meillä ei siis ole ollut minkäänlaisia eläimiä lapsuudenkodissani. Tämä johtui varmasti eniten siitä, että "allergioista" sai hyvän perusteen sille, ettei niitä tarvinnut hankkia. Sivujuonteena on pakko sanoa, ettei äitini pidä eläimistä yhtään. Luulen sen olevan suurin syy eläimettömyydelle :D
Sitten siihen aiheeseen eli kissakuumeeseen. Aion altistaa itseäni kissoille mahdollisuuksien mukaan ja seurata elimistöni käyttäytymistä. Pystyn hyvin kissatalouksissa oleilemaan ja yöpymään ilman mitään lääkitystä. Pystyn kissojen kanssa seurustelemaan ja heitä silittelemään ilman oireita. Takaraivoon on vaan jäänyt se fiilis, joka ohjaa pysymään kaukana kissoista. Mutta aion tehdä siitä lopun! Sormet ja varpaat ristissä toivon, että näin pienellä oireilulla voisi siedättyminen olla mahdollista, jolloin voisin myös tasoittaa esim. joskus hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti hankittujen lasten tietä allergittomampaan ja terveempään elämään.
Ps. tästä tekstistä ei kannata huolestua, kissan muutto meille on ajankohtaista aikaisintaan tämän vuoden syksyllä, joten kuume ehtii vielä laskea ja ehkä järjen kanssa kamppailu jatkua. Ainut asia, jota lupaan aktiivisesti tehdä on pussailla ja helliä kissoja <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)