tiistai 28. tammikuuta 2014

Allergioista ja atopiasta


Luin vasta äskettäin, että atooppiseen ihoon liittyy myös erilaiset allergiat sekä myös astma. Näitä allergioita ovat mm. allerginen nuha ja allerginen silmätulehdus sekä ruoka-aineallergiat. Itse olen jotenkin vain ajatellut, että allergiat ovat todella yleisiä suomalaisten joukossa erityisesti siitepölyyn sekä eläimiin liittyen.

Yksi selittävä tekijä tähän allergiailmiöön on käsittääkseni se, että kaikilla suomalaisille on ns. ”atopia geeni”. Tästä kuulin ensimmäisen kerran hygieniahoitajalta työelämässä ollessani. Hänen mukaansa tästä ”geenistä” johtuu atooppinen ihottuma ja mm. käsien kuivaminen talvella etenkin jatkuvan pesemisen ja käsidesin käytön seurauksesta. Hänen neuvonsa käsien kuivuuteen oli rasvaaminen ja veden juonti. Teki mieli täydessä auditoriossa viitata ja kysyä, että mitä jos se ei riitä? Olisikin mahtavaa, jos atopia hoituisi pelkällä veden juonnilla… Huomioksi kuitenkin, että pesen käsiäni osastotyössä ollessani, olivat ne kuivat tai eivät.

Kuitenkin atooppinen iho tai atooppinen ekseema on mielestäni eri asia kuin tämä ”atopia geeni”. Ajattelen nyt, että monet iho/limakalvoärsytystä aiheuttavat tekijät eivät olekaan vain herkkyyttä tai vaihtelua ihon kunnossa, vaan allergiaa. Itselleni ei ole ikinä tehty allergiatestejä. Herkkyys elintarvikkeisiin on yleensä helpohkoa tunnistaa, mutta miten esim. kosmetiikassa ja voiteissa olevat allergeenit? Jokainen atoopikko tietää, etteivät kaikki apteekin tuotteet sovi omalle iholle, vaikka ne olisivatkin juuri atoopikolle tarkoitettuja. Markettituotteet ovat oma lukunsa, vaikka joskus sieltä ihonhoitohelmiä itselleen löytääkin. Myös ns. luonnonkosmetiikka - ja hoitotuotteet harvoin käyvät itselleni aiheuttaen allergisia reaktioita.

Tässä muutamia asioita, joille luulen olevani allerginen:

-         - Sitrushedelmät
-          -Tomaatti
-          -Ananas 
-          -Eläimet (ei syötynä kuitenkaanJ)
-          -Pöly (homeet syksyllä)
-          -Jotkin muovikäsineet (esim. terveyskeskuksissa käytetyt suojakäsineet)

Olin aivan varma, että näitä olisi tullut enemmän! Mutta ei nyt tällä kertaa ainakaan mieleen tullut muita. Kehityksen suunta on kuitenkin se, että kaikki allergiatyyppiset oireet ovat helpottamassa kaikkien noiden mainitsemieni asioiden suhteen. Pienenä kissan silittäminen sai kutiavia patteja nousemaan ihoon. Tomaatti ja sitrukset rohduttivat huulet ja pahimmillaan saivat ne halkeilemaan. Myös suun limakalvojen polttelu oli tavallista. Nykyään tuore ananas on ainut, jonka syöminen ottaa koville. Normaalisti syön allergialääkkeitä (setirizin-valmisteet, itselläni Heinix) loppukeväästä myöhään syksyyn. Välillä silmät kutiavat ja oireilevat myös ja silloin käytän aamuin illoin Lomudal-silmätippoja. Molempia tuotteita saa apteekista myös ilman reseptiä!

Yliopisto-opiskelijana kuulun YTHS:n piiriin. Tämän vuoksi aion lähiaikoina selvittää, pystyisinkö menemään allergiatesteihin vedoten atooppiseen ihoon. Luulen, että osa ihon lehahteluista parempaan tai huonompaan liittyy ruoka-aineallergioihin, osa varmasti myös stressiin ja muihin itsestä johtuviin asioihin.

Painotan taas, että tässä tekstissä näkyy oma mielipiteeni ja kokemukseni. Hyvää tietoa näistä asioista saat mm.
Allergia- ja astmaliitosta kohdasta atooppinen ihottuma sekä Atopialiitosta.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Minun atopiani


Ajattelin nyt ensi alkuun kirjoittaa siitä, miten oma ihoni reagoi ja elää ja on elänyt viimeisen 25 vuoden aikana. Olen syntynyt atoopikoksi: 9 pisteen vauva, miinus huonosta ihosta. Jo vauva-aikana kärsin herkästi vaippaihottumasta ja kuivasta ihosta. Äiti alkoi automaattisesti rasvata minua perusvoiteilla, sillä on itsekin atoopikko. Myöhemmin neuvolan kautta sain reseptille perus- ja kortisonivoiteet. Lapsena pahin vaiva oli taiveihottuma, josta kärsin ainakin n. 5-6 ikävuoteen saakka. Muistan kuinka taiveihottuma hävisi ja sormien rystyset muuttuivat sileiksi. Luulin ihottuman olevan normaalia ja että kaikilla oli rystysissä ihottumarupia.
Lapsuuden aikana ihon kunto vaihteli, mutta saunan jälkeen rasvaisella perusvoiteella rasvaaminen pysyi. Kortisonia käytettiin tarvittaessa, kuuri- tai kertaluontoisesti.

Noin 13-vuotiaana aloin kärsiä pahasta aknesta, jonka vuoksi itsetunto laski ja kasvojen ihonhoitorituaalit kehittyivät. Äiti on aina ollut valveutunut ihon hoitaja ja hankki minulle tuolloin jos jonkinlaisia epäpuhtaan ihon hoitotuotteita. Kävin myös 4 kertaa vuodessa ihon puhdistuksessa kosmetologilla. Muutamia kertoja kävin ihotautilääkärillä, enkä saanut juurikaan apua nuoren iän vuoksi: lääkekuurit olivat yhtä tyhjän kanssa ja voiteet eivät saaneet aikaan merkittävää parannusta. 17-vuotiaana tapaamani ihotautilääkäri totesi heti minut nähdessään, että tuo vaiva on hormonaalinen ja kirjoitti ehkäisypillerireseptin. Finnit ja muut epäpuhtaudet katosivat viikossa. Katkera olen tuosta pitkästä piinasta, jonka jouduin nuorena kestämään ihon vuoksi. Muistan itkut ja punoittavan ihon finninen puristelun jälkeen. Vieläkään en mielellään katsele valokuvia tuolta ajalta, sillä kokemus omasta rumuudesta oli niin syvässä.

Nykyään elämä on hiukan helpompaa. Iho pysyy säännöllisellä rasvauksella kunnossa, harvemmin mitään vahvoja kortisonivoiteita tarvitsee edes käyttää.


Noin vuosi sitten lääkäri vaihtoi ”rasvaisemmaksi” perusvoiteekseni keholle Ceralanin (en kuollaksenikaan muista, mitä sitä ennen käytin? Novalania?). Kasvoihin ja kesäaikaan koko kehoon käytän Humektania, joka on lempparini perusvoiteista. Aina välillä yritän käyttää ”oikeita” kasvojen kosteusvoiteita, mutta Humektan on ainut, joka estää ihon kuivumista tehokkaasti. Apolar-voide on oikeastaan ainoa kortisonia sisältävä tuote, jota käytän säännöllisen epäsäännöllisesti silloin kun kutina iskee. Usein rasvaan koko kehon saunan/suihkun jälkeen Apolarilla n. kerran kuussa tai harvemmin. Novalan on tällä hetkellä myös yksi suosikeistani ja käytän sitä talviaikaan kasvoihin. Välillä tuntuu, että se on ainut tuote, jolla saa kasvojen kireyden helpottamaan.

Pitkään ihonhoitohuoleni ovat liittyneet kutiavaan kroppaan, mutta pari vuotta sitten kasvojen iho alkoi käyttäytyä ongelmallisesti. Muuton yhteydessä silmänympärykset muuttuivat punakoiksi ja sama punakkuus jatkui poskille. Näytin siltä, kun olisin valvonut ja itkenyt viikon putkeen. Ongelma alkoi helpottaa vasta Oftan Dexa silmänympärysvoiteella, joka on reseptilääke (ei kuvissa). Tämä vaiva tuppaa välillä tulemaan takaisin ja häviämään samalla hoitokuviolla, en vaan tiedä, miten sitä voisi ennaltaehkäistä. Viime jouluna kasvojen iho lehahti yhdeksi suureksi ja kutiavaksi ihottumalaikuksi, joka raapimisen seurauksena valui jopa visvaa. Mikään ei tuntunut auttavan ja lopulta päädyin rasvaamaan koko kasvojen ihon Protopic –voiteella, joka on myös reseptilääke. Voitelun seurauksena valvoin koko yön, sillä Protopic aiheuttaa iholleni todella ikävää polttelua ja pyrin aina selviämään mahdollisimman pitkään, ennen kuin voiteeseen tartun. Avun olen voiteesta kuitenkin aina saanut ja niin myös tällä kertaa. Sen yhden rasvauskerran ja valvotun yön jälkeen rasvaisilla perusvoiteilla iho parani ja palautui muutamassa päivässä!


Muut tuossa yllä olevassa kuvassa olevat voiteet ovat Avenen silmänympärysvoide, jota käytän arkisin jos silmäluomilla ei ole ihottumaa. Myös Avenen Cold Cream, joka helpottaa talviaikaan kuivaa ihoa vaihtelevasti ja yksi lempituotteistani Biothermin Aquasorce Non spot ”emergy hydration mask” eli hätätilanteisiin käytettävä naamio, jota itse käytän jättämällä sen yön ajaksi kasvoihin saunan jälkeen. Toisinaan kasvojen iho on niin huonossa kunnossa, että naamio kirvelee ihoa. Tällöin yleensä huuhdon sen pois ja käytän jotain toista tuotetta ja myöhemmin (esim. seuraavana päivänä) naamiota. Pidän tätä tuotetta kuitenkin parhaana kasvojen ihon ongelmia ennaltaehkäisevänä tuotteena.


Edellä olevassa kuvassa käsirasvani Avene Cold Cream Hand cream, eli samaa tuoteperhettä kuin yksi kasvovoiteistani. Huuliin ja välillä esim. nuha-aikaan rikkoutuneisiin ja kipeisiin sieraimiin perinteinen Bepanthen. En käytä tavallisia huulirasvoja enää ollenkaan. Jalkaterieni iho pysyy kohtuullisen hyvänä läpi vuoden, mutta välillä sipaisen niihin Dermosilin Carbamide Foot creamia (ja joskus jopa käsiin, hui!). Yksi tehokkaimmista jalkavoiteista mihin olen tutustunut. Muutenkin Dermosilin muut tuotteet kiinnostavat ja olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia niistä!


Välillä yritän (ja pystynkin!) elämään kuin normaalit ihmiset ja silloin käytän kasvojen kosteusvoiteita Biotherm Aquasorce Rich Cream for dry skiniä, joka jättää ihon ihanan pehmeäksi jos kasvojen iho siis on jo valmiiksi hyvässä kunnossa! Tämä on meikin alle yksi lempituotteistani. Toinen, joka paremmin kosteuttaa ihoani on SensiPlus+ Hydrasilk rich special care ream – spf 10. Tätä tuotetta myyvät ilmeisesti vain kosmetologit. Tykkään tuotteesta, sillä se pitää kosteutta yllä iholla pitkään. Jostain syystä saan voidetta sitä usein silmiini (?!?) ja kylläpä kirvelee ja ärsyttää!

Kuvat on otettu puhelimellani, joten laatu on mitä on. Saan mahdollisesti paremman kameran pian käyttööni!
Hirvittävän pitkä postaus, pahoitteluni! Toivottavasti jaksoitte lukea J ja toivottavasti herätti ajatuksia tai sait apuja. Mielelläni kuulen myös muiden kokemuksia rasvojen maailmasta!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Jotain tästä uudesta


Vihdoin tämä on tehty ja blogi avattu!
Kuukausien muhittuaan korvien välissä olen nyt valmis aloittamaan kirjoittamisen liittyen siihen eniten arkeen ja elämiseen vaikuttavaan tekijään: atopiaan. Tarkoitukseni on tämän blogin myötä seurata erityisesti atooppiseen ihottumaan liittyvää keskustelua ja uusia (tutkimus) tuloksia hoitoon ja erityisesti itsehoitoon liittyen. Myös omien kokemusten kautta aion pohtia erilaisia elämän osa-alueiden ongelmia, joita atooppisesta ihosta kärsivä usein kohtaa, varsinkin naisena tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Painotan jo heti, etten ole ammattilainen tällä saralla; suurin osa tiedosta atopian hoidossa on kokemusperäistä enkä väitä, että kaikki omaan tilanteeseeni helpotusta tuovat asiat sopisivat jollekulle toiselle. Atopia kun tuntuu olevan jokaisen iholla omanlaisensa. Jos kirjoitan asioista, joille on esim. tieteellistä taustaa ilmoitan aina lähteet, joita olen tekstissä käyttänyt.

Sitten jotain minusta: Olen 25-vuotias terveystieteiden opiskelija, jolla on jo fysioterapeutin paperit takataskussa muutaman vuoden takaa. Omalla alueella kyllä siihen nähden siis liikutaan! Asun poikaystäväni kanssa Jyväskylässä ja harrastan koulunkäynnin ohella liikuntaa eri muodoissa. Kesäisin suunnistus vie ison osan vapaa-ajasta, talvisin hiihto. Atooppisesta ihottumasta olen kärsinyt syntymästä lähtien. Pahin vaihe itselläni on ollut pienenä lapsena, n. 2-5 -vuotiaana. Tämän jälkeen hyvällä itsehoidolla ja säännöllisillä ihotautilääkärikäynneillä olen saanut taudin pysymään kurissa kohtuullisen hyvin, vaikkakin ongelmat ovat siirtyneet vartalosta kasvoihin muutaman viimevuoden aikana. Kärsin toisinaan ns. ”pahenemisvaiheista” (oma keksimä termi sille, kun ihon kunto äkkiä huononee radikaalisti), jolloin alan usein pohtimaan elämäntapaani ja arjen valintoja tarkemmin. Viimeksi tällainen ”vaihe” oli joulun jälkeen. Luultavasti unirytmin hurja muutos ja epäsäännöllinen syöminen ja ulkoilu tekivät sen, että koko kasvojen iho muuttui suureksi ihottumalaikuksi, joka kutisi ja hilseili ja lopulta vuoti visvaa. Tämä oli ensimmäinen suuri muutos ihoni kunnossa pitkään aikaan ja sai aikaan sen että aloin etsiä tietoa tilanteen helpotukseen aiempaa monipuolisemmin. Oikeastaan atopia ja siihen vaikuttavien asioiden laajuus selvisi minulle vasta tuolloin. Tämän jälkeen olen muuttanut elintapojani sekä ruokailutottumuksiani jonkin verran. Oma atopiani on siedettävää, jopa kesyä siihen mitä olen lukenut ja nähnyt sen pahimmillaan olevan.

Itse pyrin ennen kaikkea jäsentelemään ja ymmärtämään atopiaa tämän blogin kautta paremmin. Toivoisinkin että Te jotka käytte ajatuksiani lukemassa, kertoisitte asioista omia kantojanne, omia toimintatapojanne ja selviytymiskikkojanne! Olisin ikionnellinen, jos saisin hyviä vihjeitä ja vinkkejä myös muilta atopiasta kärsiviltä!
Iida