Jotain tästä uudesta

Vihdoin tämä on tehty ja blogi avattu!

Kuukausien muhittuaan korvien välissä olen nyt valmis aloittamaan kirjoittamisen liittyen siihen eniten arkeen ja elämiseen vaikuttavaan tekijään: atopiaan. Tarkoitukseni on tämän blogin myötä seurata erityisesti atooppiseen ihottumaan liittyvää keskustelua ja uusia (tutkimus) tuloksia hoitoon ja erityisesti itsehoitoon liittyen. Myös omien kokemusten kautta aion pohtia erilaisia elämän osa-alueiden ongelmia, joita atooppisesta ihosta kärsivä usein kohtaa, varsinkin naisena tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Painotan jo heti, etten ole ammattilainen tällä saralla; suurin osa tiedosta atopian hoidossa on kokemusperäistä enkä väitä, että kaikki omaan tilanteeseeni helpotusta tuovat asiat sopisivat jollekulle toiselle. Atopia kun tuntuu olevan jokaisen iholla omanlaisensa. Jos kirjoitan asioista, joille on esim. tieteellistä taustaa ilmoitan aina lähteet, joita olen tekstissä käyttänyt.

Sitten jotain minusta: Olen 25-vuotias terveystieteiden opiskelija, jolla on jo fysioterapeutin paperit takataskussa muutaman vuoden takaa. Omalla alueella kyllä siihen nähden siis liikutaan! Asun poikaystäväni kanssa Jyväskylässä ja harrastan koulunkäynnin ohella liikuntaa eri muodoissa. Kesäisin suunnistus vie ison osan vapaa-ajasta, talvisin hiihto. Atooppisesta ihottumasta olen kärsinyt syntymästä lähtien. Pahin vaihe itselläni on ollut pienenä lapsena, n. 2-5 -vuotiaana. Tämän jälkeen hyvällä itsehoidolla ja säännöllisillä ihotautilääkärikäynneillä olen saanut taudin pysymään kurissa kohtuullisen hyvin, vaikkakin ongelmat ovat siirtyneet vartalosta kasvoihin muutaman viimevuoden aikana. Kärsin toisinaan ns. ”pahenemisvaiheista” (oma keksimä termi sille, kun ihon kunto äkkiä huononee radikaalisti), jolloin alan usein pohtimaan elämäntapaani ja arjen valintoja tarkemmin. Viimeksi tällainen ”vaihe” oli joulun jälkeen. Luultavasti unirytmin hurja muutos ja epäsäännöllinen syöminen ja ulkoilu tekivät sen, että koko kasvojen iho muuttui suureksi ihottumalaikuksi, joka kutisi ja hilseili ja lopulta vuoti visvaa. Tämä oli ensimmäinen suuri muutos ihoni kunnossa pitkään aikaan ja sai aikaan sen että aloin etsiä tietoa tilanteen helpotukseen aiempaa monipuolisemmin. Oikeastaan atopia ja siihen vaikuttavien asioiden laajuus selvisi minulle vasta tuolloin. Tämän jälkeen olen muuttanut elintapojani sekä ruokailutottumuksiani jonkin verran. Oma atopiani on siedettävää, jopa kesyä siihen mitä olen lukenut ja nähnyt sen pahimmillaan olevan.

Itse pyrin ennen kaikkea jäsentelemään ja ymmärtämään atopiaa tämän blogin kautta paremmin. Toivoisinkin että Te jotka käytte ajatuksiani lukemassa, kertoisitte asioista omia kantojanne, omia toimintatapojanne ja selviytymiskikkojanne! Olisin ikionnellinen, jos saisin hyviä vihjeitä ja vinkkejä myös muilta atopiasta kärsiviltä!

Iida