Näin olympialaisten innoittamana ajattelin kirjoittaa liikunnasta. Atoopikoiden kokemukset liikunnan harrastamisesta jakaantuvat jonkin verran. Tunnen atoopikkoja, jotka eivät mielellään harrasta hikiliikuntaa, jossa iho kostuu hiestä runsain määrin. He kokevat tämän hyvin epämiellyttävänä ja inhottavana. Ilmeisesti iho reagoi hien kanssa jotenkin. Itse en myöskään nauti hikoilusta, sillä varsinkin ihon kunnon ollessa huono hikoilu aiheuttaa kovaa kirvelyä. Ikävintä tämä on kasvojen ja niskan alueella.
Välitön suihku hikiliikunnan jälkeen onkin lähes elinehto. Jos jätän menemättä suihkuun, on iho hirveässä kunnossa seuraavana päivänä ja kutina kestämätön. Kesäaikaan itse pystyn korvaamaan suihkun järvessä uimisella, mutta toiset eivät ilmeisesti kestä järviveden "jättämistä" iholle ja suihkuun on siis mentävä joka tapauksessa.
Itse harrastan sisäpelien ja lenkkeilyn lisäksi suunnistusta. Muistan lapsena, kuinka lääkäri neuvoi vähentämään liikuntaa hikoilun ja jatkuvan peseytymisen vuoksi ja etenkin suunnistusta, sillä rikkoutunut iho saattoi tulehtua metsästä iholle joutuneiden bakteerien seurauksena. Ajat ovat siitä muuttuneet hurjasti, esim. peseytymisen suhteen: nykyään suositaan usein vedellä peseytymistä ja mitä huonommassa kunnossa iho on, sitä useimmin sitä saisi pestä. Tästä nyt täytyy tietysti poislukea pitkät kuumat suihkut ja runsas saippuiointi ym. ihoa kuluttavat ja kuivattavat peseytymistavat. Sauna sopii itselleni erityisen hyvin, kunhan teen perusteellisen rasvauksen sen jälkeen (muuten piru perii!)
Suunnistuksessa haasteellisinta on kisapaikalla peseytyminen. Usein pikkukisoissa ei ole järjestetty peseytymismahdollisuutta ollenkaan tai ainoa mahdollisuus on käydä järvessä. Jos järveä ei ole näköpiirissä käytän itse pullovettä niska, kaulan ja kasvojen huuhteluun. Kuivaan ja rasvaan ihon perusvoiteella ja selviän muutamia tunteja tällä systeemillä. Pakko kuitenkin on päästä kunnon pesulle kisan jälkeen.
Ihon kunto kuitenkin vuodenajan ja treenimäärien mukaan vaihtelee ja kovina kausina joudun pitämään lepopäiviä ihoa varten liikunnasta. Tuntuu, että on pakko pitää tauko, etten kestä enää yhtään hikoilukertaa tai suihkussa käyntiä! Yleensä yksi välipäivä riittää, jonka jälkeen voin taas useampana päivänä käydä lenkillä. Nykyään varsinkin talviaikaan ihon jatkuva hikoilu ja peseminen ahdistaa ja inhottaa, mutta en aio liikkumisesta kyllä luopua.
Huomenna taas hiihtämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti